”Pienten” oivallusten kasvatusvaikutuksia

Jokainen kasvattaja törmää tällaisiin oivalluksiin toivoakseni joka päivä. Eli nuori tajuaa yhtäkkiä jotakin, joka vaikuttaa häneen pysyvästi positiivisella tavalla. Haluan tässä kertoa yhdestä sellaisesta.

Olin ohjaamassa rasismia käsittelevää nuorten keskusteluryhmää ja pyysin poikia laittamaan paperille, mitkä asiat ovat heidän mielestään yleisimmin rasismin taustalla heidän lähipiirissään. Kaksi asiaa oli selvästi ylitse muiden: Se mistä on kotoisin ja minkä värinen olet. Pyysin heitä miettimään ryhmän toiminnan tavoitteita ja tärkeimmäksi pojat nostivat sen että saataisiin kaikki tajuamaan että ”kaikki me ollaan samanlaisia!”. Lisäksi ryhmässä voitaisiin poikien mukaan keskustella nimittelystä ja kiusaamisesta.

Eräs pojista kertoi että heidän koulussaan on kaksi Afrikkalaista poikaa, joista toista hän kiusaa ja toista suojelee. Hän selitti käytöstään sillä, että se ketä hän suojelee, on pieni, heikko ja säälittää häntä. Sitten ihmettelin ääneen että miksi hän kiusaa sitä toista? Ihon värin vuoksiko? Poika mietti itsekin selvästi asiaa ja selitti hiukan vaivaantuen että ”se tunkee nokkansa joka paikkaan ja on tyhmä neekeri”, mutta selkeästi ei ollut itsekään ihan varma syistä. Pojasta näki selvästi että hän jäi miettimään asiaa. Kun ryhmämme sitten kokoontui seuraavan kerran, poika itse kertoi ennen kuin kerkesin kysyäkään asiasta, olevansa nyt kummankin kaveri. Kun ihmettelin, että mistä moinen muutos, poika kertoi huomanneensa, että se olikin ihan hyvä jätkä.

Tapaus jäi lähtemättömästi mieleeni, sillä se osoitti minulle jälleen kerran miten ”pienillä” oivalluksilla voi olla todella suuria vaikutuksia. Kun poika puhui asian toisille ääneen, alkoi hän samalla kyseenalaistaa omaa suhtautumistaan ja käyttäytymistään, joka lopulta johti muutokseen.

Mieleeni tuli erään nuoren aikanaan kirjoittama runo: ”Yksi ohikiitävä hetki, yksi oivalluksen tulinen sekunti – ja Feenix lehahtaa paikalle hymyillen.”

Uskallatko heittää ennakkoluulosi roskiin?

Tänään alkava rasismin vastainen viikko herättelee meitä miettimään omia asenteitamme ja uskomuksiamme muita ihmisiä kohtaan. Oletko sinä koskaan miettinyt mitä kaikkea kohtaan oikeasti tunnetkaan ennakkoluuloa? Tai mistä ennakkoluulosi kumpuavat?

Ennakkoluulolla tarkoitetaan käsitystä, joka on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Se voi kohdistua joko yhteen ihmiseen tai ihmisryhmään negatiivisena tunteena. Tämä tunne ei perustu tietoon, järkeen tai tosiasioihin. Ennakkoluulo on oletus jostakin asiasta ennen kuin siihen on tutustunut. Arkipäivässä törmäämme usein erilaisiin yleistyksiin ja oletuksiin eri ihmisryhmästä. Osansa saavat niin nuoret kuin vanhukset, miehet ja naiset, puhumattakaan eri maiden kulttuureja edustavista ihmisryhmistä. On erittäin helppo yleistää yksittäinen kokemus edustamaan kokonaista ihmisryhmää: nuoret roskaavat, vanhukset kiilaavat jonon ohi, miehet ovat parempia kuskeja kuin naiset…

Ennakkoluulot ovat siis mielikuvia, jotka perustuvat tunteisiin tai liian vähäiseen tietoon. Ne voivat muodostuvat omien käsitysten ja arvojen pohjalta, mutta usein kuitenkin ennakkoluulot pohjautuvat muilta saatuihin tietoihin. Ennakkoluulothan ovat yleensä täysin aiheettomia, mutta silti me hyväksymme ne täysin varauksetta. Imemme itseemme vaikutteita ennakkoluuloja varten esimerkiksi ympäristöstämme, vanhemmiltamme, kaveripiiristämme ja mediasta.

Ennakkoluulot voivat purkautua välttelemisenä, solvaamisena, syrjintänä tai vihamielisenä käytöksenä luulojemme kohdetta kohtaan. Tai ne voivat olla ohimeneviä pieniä tekoja, jotka ilmenevät katseina, kadun puolen vaihtamisena tai epäluuloisina ajatuksina. Vaikka emme tahtoisikaan näillä teoilla loukata toisiamme vaan lähinnä suojella itseämme ja omia tunteitamme, ovat tekomme silti loukkaavia. Loukkaavinta minun mielestäni tässä on se, että emme ole valmiita kohtaamaan toista ihmistä, meillä ei ole tarpeeksi kunnioitusta ihmisyyttä kohtaan, jotta uskaltautuisimme oikeasti kohtaamaan tämän nuoren, aikuisen tai vanhuksen, toisin sanoen ihmisen.

Olemme haastaneet Itä-Suomen alueella toimivia yhteistyökumppaneita ja -ohjaajia keräämään ennakkoluuloja roskikseen rasismin vastaisella viikolla. Nähtäväksi jää minkälaisista ennakkoluuloista nuoret ja aikuiset ovat valmiita luopumaan. On ollut kuitenkin hienoa huomata, että yhteistyötahomme ovat valmiita luopumaan omista ennakkoluuloistaan ja myös keskustelemaan nuorten kanssa näistä asioista. Pohjimmiltaan mielestäni on tärkeintä, että jokainen meistä on valmis ravistelemaan omia ajatuksiaan ja ennakkoluulojaan miettimällä ovatko ne oikeasti minun ajatuksiani.

Ensimmäinen askel on siis itse huomata omat ennakkoluuloiset ajatukset, napata ne kiinni itse teossa. Toisena askeleena on mietittävä mistä ne johtuvat, onko minulla sellainen kokemuspohja vai olenko yksinkertaisesti ottanut muiden ajatukset omaan käyttööni. Kolmas askel onkin sitten jo ehkä haastavampi. Olenko minä valmis päästämään irti jostain ennakkoluulostani? Neljännellä askeleella onkin sitten vain lähdettävä toteuttamaan omaa valintaa, pidettävä moraalinen selkäranka ja tehtävä niin kuin itse uskoo.

Eettisen toiminnan kehä näyttää helpolta näin kirjoitettuna, mutta onko se yhtä helppoa toteutettuna. Oletko sinä valmis kokeilemaan? Olisiko Sinulla jokin ennakkoluulo, josta voisit luopua? Olisitko valmis heittämään sen roskikseen?