Jokainen kasvattaja törmää tällaisiin oivalluksiin toivoakseni joka päivä. Eli nuori tajuaa yhtäkkiä jotakin, joka vaikuttaa häneen pysyvästi positiivisella tavalla. Haluan tässä kertoa yhdestä sellaisesta.
Olin ohjaamassa rasismia käsittelevää nuorten keskusteluryhmää ja pyysin poikia laittamaan paperille, mitkä asiat ovat heidän mielestään yleisimmin rasismin taustalla heidän lähipiirissään. Kaksi asiaa oli selvästi ylitse muiden: Se mistä on kotoisin ja minkä värinen olet. Pyysin heitä miettimään ryhmän toiminnan tavoitteita ja tärkeimmäksi pojat nostivat sen että saataisiin kaikki tajuamaan että ”kaikki me ollaan samanlaisia!”. Lisäksi ryhmässä voitaisiin poikien mukaan keskustella nimittelystä ja kiusaamisesta.
Eräs pojista kertoi että heidän koulussaan on kaksi Afrikkalaista poikaa, joista toista hän kiusaa ja toista suojelee. Hän selitti käytöstään sillä, että se ketä hän suojelee, on pieni, heikko ja säälittää häntä. Sitten ihmettelin ääneen että miksi hän kiusaa sitä toista? Ihon värin vuoksiko? Poika mietti itsekin selvästi asiaa ja selitti hiukan vaivaantuen että ”se tunkee nokkansa joka paikkaan ja on tyhmä neekeri”, mutta selkeästi ei ollut itsekään ihan varma syistä. Pojasta näki selvästi että hän jäi miettimään asiaa. Kun ryhmämme sitten kokoontui seuraavan kerran, poika itse kertoi ennen kuin kerkesin kysyäkään asiasta, olevansa nyt kummankin kaveri. Kun ihmettelin, että mistä moinen muutos, poika kertoi huomanneensa, että se olikin ihan hyvä jätkä.
Tapaus jäi lähtemättömästi mieleeni, sillä se osoitti minulle jälleen kerran miten ”pienillä” oivalluksilla voi olla todella suuria vaikutuksia. Kun poika puhui asian toisille ääneen, alkoi hän samalla kyseenalaistaa omaa suhtautumistaan ja käyttäytymistään, joka lopulta johti muutokseen.
Mieleeni tuli erään nuoren aikanaan kirjoittama runo: ”Yksi ohikiitävä hetki, yksi oivalluksen tulinen sekunti – ja Feenix lehahtaa paikalle hymyillen.”
Kasvatus arvoihin - arvoa kasvatukseen 