Tunteikas hevoskerho

Iloinen, odottava ja hieman jännittynytkin tunnelma valtaa tallituvan. Monelle lapselle viikon kohokohta, heppakerho on alkamassa.
Ratsastusseurojen ja –tallien järjestämissä kerhoissa ympäri Suomen harjoitellaan erinäisiä hevosiin liittyviä taitoja; leikitään, askarrellaan ja unelmoidaan kaikesta maan ja taivaan välillä, etenkin niistä hevosista.
Tänään luvassa on kuitenkin hieman erilainen kerhopäivä. Erityisen arvokas sellainen.
Lapset asettuvat suuren pöydän ympärille, puheensorina hiljenee. Aloitan fiiliskierroksella; jokainen lapsi saa kertoa millä tuulella hän on.
Vastaukset ovat moninaisia. Iloisesta, riehakkaasta, hassusta, rauhallisesta ja ihan OK-fiiliksestä koostuu ryhmän yhteinen tunnelma.Yksi tyttö on ihmettelevällä tuulella ja kysyy olenko laittanut kulmakarvoihini väriä? No, olenhan minä kun muuten niitä ei erottuisi. Näytän miten pystyn näillä ”maalatuilla” kulmakarvoillani ilmentämään erilaisia tunteita, iloista, hämmästynyttä, epäilevää tai vihaista. Kulmakarvojeni maalaus saa heti ymmärrystä ja merkityksen.
Kerron olevani itse tällä hetkellä tosi innostuneella tuulella, mutta päivään on mahtunut paljon erilaisia tuntemuksia. Olen ollut aamulla herätessäni väsynyt, sittemmin huolestunut hevoseni voinnista, helpottunut kun sillä olikin kaikki hyvin, iloinen ja tyyni kävellessäni metsässä, stressaantunut ja vähän hermostunut autoillessani ruuhkassa ja pelätessäni myöhästyväni sen vuoksi kerhosta.
Ikävistä tunteista ainakin väsymyksen ja stressin olisin voinut välttää omilla valinnoillani; menemällä ajoissa nukkumaan tai lähtemällä aiemmin liikenteeseen…
Lapsista moni toteaa kokeneensa myös erilaisia olotiloja päivän aikana, hyviä ja huonoja.
Sellaistahan elämä on, erilaisia hetkiä ja sattumustensa summa johon omilla tavoilla ja valinnoilla on kuitenkin paljon vaikutusta.
Puhe rönsyää omista tunteista vielä hevosten tunteisiin. Onko niillä samankaltaisia tunteita kuin ihmisillä? On toki ja tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää niiden kanssa toimiessaan tunnistaa oma tunnetilansa kuten ihmisten kanssa kohdatessaan. ”Hevonen on oikea ajatustenlukija” kerron lapsille. Joku kysyy pitääkö tunteita sitten piilotella hevosten kanssa jos ne kerran lukevat niitä? Ei, koska hevonen arvostaa sinua sellaisena kuin olet, mutta oikeanlaisen tunnetilan löytäminen on ”hevosmies-” ja ratsastustaitojen kehittymisen taikasana.
Esitän asian käänteisesti; Millaisella tuulella lasten ihannehevonen olisi hoitaessa tai ratsastaessa? Se olisi kuulemma rauhallinen, luottavainen, innokas, tarkkaavainen, pirteä, iloinen ja kärsivällinen. Pitäisikö tai kannattaisiko meidän itse käyttäytyä ja tuntea samoin jolloin hevonen vastaa tunteisiimme ja sitä kautta ohjautuvaan käytökseemme? ”Kyllä!” Kuuluu yhtenäinen vastaus. Entä jos päivämme ei olekaan sujunut kovin hyvällä fiiliksellä? Kuinka kääntää mittaria niin että voimme odottaa hevoselta kaikkea tätä?
Yhteisen pohdiskelumme tuloksena syntyy ajatuksia että talliyhteisön pitäisi olla kaikille mukava paikka jossa hyvään fiilikseen pääseminen on turvattua. Kun ihmiset ovat hyvällä tuulella ja voivat hyvin, suojataan myös hevosia ikävältä kohtelulta. Tällöin luottamuksen ja tuen yhteisössä tulisi olla vahva, huonosta olosta, peloista ja epävarmuudesta puhuminen luontevaa siinä missä onnistumisten ja ilonkin jakaminen.
Kuinka moni käsi sydämellä menestyy ja jakaa menestyksensä mieluummin yksin kuin yhteisön iloitessa rinnalla?
Päädymme tulokseen että yksilölajissakin kuten ratsastus vahvasti on, menestys tuntuu paljon paremmalta kun matka sinne on taitettu yhdessä ja yhteishengessä.